Hiihtovaellus Lapin erämaassa

Tunturit nousevat etuoikealta samalla kun kevätaurinko sulattaa hangen pinnan kimaltelevaksi. Avaan takin ja laitan aurinkolasit päähän, tästä se matka voi alkaa. Olemme edenneet vasta lyhyen matkan, kun tunnen miten hiki valuu selkää pitkin samanaikaisesti kun vedän ahkiota perässä, rinkka selässä. Hiihtäminen tuntuu tahmealta. Suksen pohjaan on tarttunut lunta, ne ovat muutaman sentin irti ladusta. Ei auta, jalkaa toisen eteen tai jään letkasta.

Tauot rytmittävät hiihtovaelluksen etenemistä. Pientä purtavaa massuun ja nestettä koneeseen niin jaksaa taas. Tasaisen etenemisen aikana ehtii tuoksutella puhdasta ilmaa ja ihastella Lapin erämaa maisemia. Ajoittain pystyi bongaamaan eläinten jälkiä hangen pinnasta. Riistapolkuja oli siellä sun täällä ja osa retkeilijöistä näki poroja metsän uumenissa.

Tässä paikassa on jotain niin hienoa, ehkä se on sitä Lapin taikaa. Aika on pysähtynyt. Ei kiirettä, suorittamista, ruuhkia, yhteiskunnan luomia odotuksia, ei ole tilaa egolle ja sen kuiskaamille vaatimuksille. Olemme yhdessä, mutta yksin. Ei ole muita kuin me ja ympäröivä luonto. Täällä sielun maisemissa henkistä reppua on kevyempi kantaa, vaikkakin rinkka on täynnä vaatteita ja välttämättömiä varusteita. On tilaa. On tilaa olla ja hengittää. Ahh, miten ihanaa.

 

 

 

 

 

 

 

Viisi päivää Lapin erämaassa

Retkemme oli suunnattu Tuntsan erämaa-alueelle Pohjois-Sallaan. Sieltä aukeaa upeat näkymät Euroopan suurimpaan erämaahan, joka jatkuu Venäjän rajan toiselle puolelle. Tuntsa on suosittua retkeily-, kalastus ja metsästysaluetta. Erämaa on aikanaan 1960-luvulla kokenut kovia Suomen suurimman metsäpalon takia. Metsäpalo tuhosi noin 20 000 hehtaaria maata. Palon tuhoja pysty havaitsemaan ajoittain kuusikoiden lyhyenä kasvuna.

Lisätietoa Tuntsasta: www.luontoon.fi/tuntsa

 

 

Klo 7 herätys, 10 matkaan ja 21 nukkumaan

Seikkailun ensimmäiseen päivään lähdettiin auringon paisteessa hyvissä ajoin noin puolenpäivän tienoilla, kun olimme saaneet ahkiot pakattua ja porukan kasaan. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus hiihtää lyhyt matka ja käyttää enemmän aikaa lumimajojen rakentamiseen ja talviretkeilyyn tutustumiseen. Olimme lähes kaikki ensimmäistä kertaa yön yli kestävällä talvivaelluksella.

Sopivan yöpymispaikan löydettyämme aloimme tuumasta toimeen. Ideana oli rakentaa pieni lumikylä, josta kapeat käytävät johdattavat keskelle ”keittiöön” missä nuotion liekit tuovat tunnelmaa ilta hämärässä ja kokoaa retkeilijät yhteen ilta puuhasteluun.

 

Kuvassa Vilma rakentaa yöpymispaikkaa. Kuva: Elina P.

 

 

Iltaisin oli kiva huomata, miten hiljaisuus valtasi retkiryhmän samalla kun tähdet tuikkivat ja revontulet tanssivat värittäen taivasta vihreän sävyissä. Mikäs siinä taivasta samalla ihastella, kun ruoka valmistuu trangiassa.

 

Oli yllättävää, että ulkona lumimajassa oli erittäin hyvä nukkua. Tupla makuupussi varmisti, ettei yön aikana tullut kylmä ja kirpsakan ulkoilman ympäröimänä happea riitti.

Aamuisin ei jääty patjalle makaamaan vaan aamutoimet käynnistyivät aamiaisen valmistamisella ja makuupussin tuulettamisella. Sillä aikaan, kun söimme aamiasta, laitoimme trangiaan lumet sulamaan uutta juomavettä varten.

 

Olin kehitellyt itselleni muutamat aamu- ja välipalareseptit. Aamuisin söin tuorepuuroa, johon ei tarvinnut lisätä muuta kuin kylmä vesi. Chian -siemenet antoivat rakennetta, heraproteiini piti kylläisenä, kaura- sekä tattarihiutaleista sain kuituja ja kuivatut marjan antoivat makua, että makeutta. Laitamme reseptit jakoon myöhemmin toisessa artikkelissa.

 

 

 

 

Toinen päivä jatkui jälleen auringon paisteessa. Tällä kertaa hiihdimme hieman pidemmän matkan kuin edellisenä päivänä. Matkaa kertyi yhteensä ehkä noin reilu 10 km. Ajankuluksi päätimme huiputtaa yhden Tuntsan tuntureista, josta avautuivat upeat Lappi maisemat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kodan lämpö

Kolmantena päivänä meitä odotti yllätys. Pääsimme Sorsatunturin lähettyvillä sijaitsevaan kotaan lämmittelemään ja kuivattelemaan vaatteitamme. Tämä oli miellyttävä uutinen, sillä monen kengät olivat kosteat, makuupussista puhumattakaan. Oli positiivista huomata, miten hyvässä kunnossa kota oli. Kelkkareitin varrella sijaitsevassa poromiesten pysähdyspaikassa puita riitti ja puucee oli luksusta kuusen takana kyykkäämiseen sijaan.

Kodassa lämmittelyn jälkeen lumimajoitus ei ollut ihan houkuttelevin ajatus, mutta pienen jumpan jälkeen makuupussi kutsui unille.

 

 

 

Pari päivää jäljellä

Tässä kohtaa matkaa oli muodostunut jo muutamia rutiineja, jotka nopeuttivat päivän askareita ja mahdollistivat enemmän aikaa luonnon ihasteluun. Lounastauoilla ajan pystyi käyttämään tehokkaasti, kun tiesi missä on keittiövälineet ja ruoat. Aikaa ei kulunut tavaroiden etsimiseen. Rinkka oli pakattu fiksusti, jotta esimerkiksi taukovaatteet olivat helposti saatavilla tai vesipullo ja välipala nopeasti käden ulottuvilla.

 

 

 

 

 

 

 

Viimeisen yön kunniaksi yövyimme teltassa, joka toi oman mukavuuden esimerkiksi vaatteiden vaihtamiseen ja rinkan säilyttämiseen.

 

 

 

Loppu retki meni leppoisasti, sauna ja poronkäristys mielessä. Fiilis oli mitä mainioin ja minä henkilökohtaisesti olisin viihtynyt luonnonhelmassa vielä muutaman päivän. Matka oli kaiken kaikkiaan elämyksellinen ja opettavainen. Näillä opeilla uskaltaa kyllä lähteä omille yön yli kestäville talviretkille. Jos haluat nähdä tekemäni videon reissusta, niin klikkaa tästä.

 

 

Alla vielä muutama kuva varusteista mitä otin mukaan.

 

Aluskerrasto

 

Välikerrasto

 

Päällysvaatteet

 

 

 

Ruokailutarvikkeita

 

Toivottavasti sinäkin uskaltaudut talviretkeilyn pariin, vaikka päiväretken merkeissä? Mukaan tarvitset vain lämpimät vaatteet ja maukkaat eväät. Luonnon ympäröimänä mieli rauhoittuu ja ajatukset kirkastuvat. Suosittelen.

 

Terkuin,

Veera