Melontaretki Helsingin saaristossa

Ei olisi voinut olla parempaa tapaa viettää juhannusta tähän hetkeen, kun melontaretki Helsingin saaristossa. Perjantaina lähtö ja sunnuntaina paluu. Kolme päivää ja kaksi yötä. Juuri passeli näin ensikertailaisinne kuin me. Emme ole aikaisemmin olleet useamman päivän melontaretkellä Helsingissä. Miksi sitä ei ole aikasemmin lähtenyt moiselle retkelle? Eipä ole tullut ajatelleeksi, että Helsingissä on valtavasti retkeiltäviä pikkusaaria ja luotoja. Ehdottomasti iso suositus!

 

 

 

Vuokrasimme merikaksikon Vuosaaressa sijaitsevasta melontakeskuksesta, Natura Vivasta. Emme entuudestaan suunnitelleet reittiä sen kummemmin, vaan paikan päällä tutustuimme karttaan ja Vivan henkilökunnan suosituksilla suuntasimme merelliseen saaristoon. Itä-Helsingissä sijaitsevat retkeilysaaret on lähellä toisiaan ja melottavat matkat olivat inhimillisiä ensikertalaisille.

Ensimmäinen yö Pihlajaluodossa

Oli juhannusaatto ja kello kävi jo pitkälle iltapäivää, kun pääsimme matkaan aurinkoiselle merelle. Aaltojen keinuttaessa kajakkia navigoimme karttaa lukien läheiselle Pikku Leikosaarelle. Kuulimme, että kyseillä saarella on sauna ja halusimme käydä katsomassa olisiko tilaa juhannuslöylyille. Kierrettyämme saaren ympäri tulimme siihen tulokseen, että palaisimme takaisin seuraavana päivänä. Sen verran paljon oli juhannusjuhlijoita. Halusimme piakkoin päästä tulevalle yöpymispaikalle ja siksi meidän pitikin päättä mihin suuntaan lähdemme. Pikku Leikosaarelta oli kivenheitto muutamalle muulle saarelle, jossa voisi yöpyä ja käänsimmekin kajakin nokan itään kohti Pihlajaluotoa.

Pihlajaluoto vaikutti heti ensi näkemältä rauhalliselta ja siltä seisomalta päätimme rantautua. Nopeasti kajakki ylös vedestä ja sopivaa leiripaikkaa etsimään. Pienen ajan pyörittyämme leiripaikka löytyi kauniilta kalliolta, josta aukesi kaunis merinäköala.

 

 

 

 

 

 

Meidän juhannusaaton herkkuihin kuului pullo viiniä, juustoja, omenaa ja pähkinöitä. Nam!

 

 

 

 

Lauantai päivä starttasi lämpimissä tunnelmissa, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta lämmittäen telttaa sisältäpäin. Jo aamuvarhain heräilimme lintujen laulun viserrykseen samalla aaltojen liplattaessa kesä tuulessa. Ei voisi päivä paremmin alkaa, tämä oli täydellinen hetki hitaaseen aamuun. Kahvit tulille ja nauttimaan olosta.

 

Aurinkoinen Aurinkolahti

Hörpittiin sen verran paljon kahvia, että huomasimme veden olevan loppussa. Ja koska saarilla ei ole juoksevaa juomavettä, päätimme poiketa puolen tunnin melontamatkan päähän Aurinkolahteen. Mihinpä sitä olisi hoppu valmiissa maailmassa, suunnitelmatkin muotoutuivat siinä päivän mittaan. Nautiskelimme auringonpaisteessa saaristomaisemista ja ulkoilmasta.

Kuva Kalliosaarelta

Meno matkalla Aurinkolahdesta kohti Pikku Leikosaarta poikkesimme tutustumaan Kalliosaareen. Tämä olikin hieman isompi saari, jossa oli useita tulistelupaikkoja ja muutama puucee. Nimensä mukainen kalliosaari on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen yleiseen käyttöön luovuttama retkeilysaari. Saaren pohjoispuoli kohoaa noin 19 metrin korkeuteen ja sieltä avautuvat upeat maisemat merelle. Tänne saarelle voi hyvin tulla viettämään leppoisaa päivää eväiden kanssa.

Perille päästyämme Pikku Leikosaarelle keli muuttui hyvin tuuliseksi ja vettä alkoi satamaan, ennen kuin ehdimme pystyttämään telttamme. Siinä kuurosateiden lomassa kokkailimme kotona esivalmistellut ruoat ja herkuttelimme teltan suojassa.

 

 

 

 

Tuleva yö oli hyvin tuulinen sekä sateinen, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään, sillä merenkäynti ja siitä aiheutuva meteli oli sen verran kovaa. Onneksi luontoäiti hellitti otettaan aika-ajoin.

Aamulla noustessamme tuuli edelleen pyöri ja puhalsi suoraan lännestä telttaa päin. Ennen kuin sade yllättää ajattelimme lähteä piakkoin takasin maihin, jotta välttyisimme turhalta kastumiselta.

 

 

 

Melontakeskus oli noin puolentunnin etäisyyden päässä, ja vaikka matka on ajallisesti lyhyt, voimakas ristiaallokko teki etenemisestä haastavaa. Välillä aallot olivat sen verran isoja, että ne pyyhkäisivät kajakin yli. Noin kymmenen paniikkikohtauksen ja ”merihädän” jälkeen rantauduimme litimärkinä maihin. Huh, johan oli aallokkoa. Kaikki hyvin!

Upea reissu merenkäynnistä huolimatta. Nälkä kasvaa syödessä, joten jos loppukesästä aikaa riittää lähdemme pidemmälle melontaretkelle uusiin maisemiin.

Lähde sinäkin tutustumaan upeaan Suomen saaristoon ja vesistöihin, niitähän meillä riittää. Turvallista matkaa.