Pohjois-Norjan roadtrip

Olimme Veeran kanssa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna SwimRun kilpailuissa Äkäslompololla Länsi-Lapissa. Team Salamavaara pärjäsi kilpailussa hyvin ja pääsimme nousemaan korkeimmalle korokkeelle palkintojen jaossa. Oman sarjan voitto kotiin ja palkinto kuksat kouraan. Lue lisää kilpailusta täältä.

 

Kilpailun kolhut paikattuamme ja muutaman tunnin nukuttuamme suuntasimme auton keulan kohti määränpäätä. Matka suunnitelmamme oli yksinkertainen. Suorinta tietä Norjaan Atlantin rannikolle ja sieltä kohti pohjoista niin pitkälle kuin muutamassa päivässä ehtii. Reittimme kulki Ruotsin halki Kiirunan kautta, missä teimme viime hetken ostokset. Matka eteni kaiken kaikkiaan vauhdilla Veeran äidin farkulla huristellen. Olimme liikkeellä kesäretkeily varustuksella, johon kuului teltta, makuupussit ja ruuanlaittoon tarvittavat välineet, kuten retkikeitin.

 

 

Jännäsimme vaihtelevaa keliä koko matkan ihan Riksgränseniin asti, joka on kiven heiton päässä Norjan rajasta. Välillä paistoi hetken ja seuraavalla minuutilla tuli vettä taivaan täydeltä. Riksun ylitettyämme keli alkoi kuitenkin kirkastua ja aurinko pilkahdella yhä useammin rakoilevan pilviverhon takaa. Enää tovi ja olisimme ensimmäisessä kohteessamme Harstadissa, Atlantin rannikolla. Paikan päällä minulla oli selkeä suunnitelma mihin mennä, sillä paikkakunta oli minulle entuudestaan tuttu ja parhaat näköalapaikat olivat tiedossani.

 

 

Saavuimme lopulliseen kohteeseemme hieman ennen puoltayötä, mutta se ei maisemien ihastelua haitannut, sillä pohjoisessa nautittiin parhaillaan yöttömästä yöstä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja keli oli kaikin puolin loistava. Pysähdyimme muutamaksi tunniksi ihastelemaan merestä nousevia lumisia huippuja sekä kirkasta Atlantin pintaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yövyimme hieman ylempänä ja päivästä väsyneinä päätimme nukkua autossa. Taisimme olla hieman vielä kilpailuista rasittuneita, sillä auton tavara tila tuntui erittäin mukavalta.

 

 

 

 

Seuraavana aamuna palasimme takaisin rantaan keittelemään aamukahvia sekä puuroa. Aurinko porotti heti aamusta todella lämpimästi ja ulkona tarkeni pelkillä shortseilla. Hetken vielä nautiskelimme Harstadin postikorttimaisemista, jonka jälkeen palasimme tienpäälle. Tästä eteenpäin matka oli määränpää ja vain aika oli rajana.

 

 

Matkamme eteni kohti pohjoista kauniiden vuonojen lomassa. Maisemien vaihtuessa, sekä kilometrien karttuessa auton mittariin alkoi seuraava kohteemme hahmottua, joka oli Tromssa. Kohta olisi päästävä nukkumaan, mutta yöpaikka on pakko löytää ennen sitä. Tällä kertaa tehtävä oli yllättävän haastava, sillä emme halunneet mennä leirintäalueelle. Kuin vahingossa saavuimme isolle parkkialueelle, josta oli suora näköyhteys auringon maalaamaan mereen. Täydellistä ja nyt ei muuta kuin leiri nopeasti pystyyn ja unten maille.

 

 

Seuraavana aamuna suuntasimme suorinta tietä Tromssan keskustaan, jossa vietimme kierrellen koko päivän. Iltapäivällä alkoi sataa vettä ja me siirryimme auton sisätiloihin. Muutaman tovin sateista merimaisemaa ihmetellen nostimme jalan kytkimeltä ja jatkoimme kohti pohjoista lähes rantapenkereitä hipoen. Tälläkään kertaa meillä ei ollut selkeää määränpäätä ja ajelimmekin suhteellisen huolettomasti maisemia ihaillen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Saavuimme myöhään yöllä Altaan ja nopean keskusta kierroksen jälkeen aloimme miettiä yöpymispaikkaa. Olimme nähneet matkalla noin 20-30km ennen Altaa todella hienon niemen kärjen, joka kohosi noin 15-20m korkeuteen merenpinnasta. Niemen nokkaan pääsi autolla ja näköalat olivat lähes uskomattomat yöttömän yön loisteessa. Seuraava yöpaikka oli siis tiedossa ja nyt vaan peukut pystyyn, että kukaan ei olisi ehtinyt vallata paikkaa ennen meitä. Saavuimme noin kello kaksi yöllä paikanpäälle ja kukaan ei onneksemme ollut ehtinyt varata parhaita paikkoja ennen meitä. Tämä oli varmasti yksi reissun kauneimmista paikoista. Emme malttaneet mennä heti nukkumaan vaan korkkasimme punaviini pullon ja taioimme eväistämme loisto illallisen. Pastaa tonnikalan kera, avot. Hetki oli ikimuistettava ja aika lähes pysähtyi. Taivas oli pilvessä, mutta se ei kauniita maisemia peittänyt.

 

 

 

 

 

 

Aamulla heräilimme rauhassa ja kokkailimme aamupalaa kaikesta jäljellä olevasta muonasta. Meillä ei ollut mikään kiire pois niin kauniilta paikalta ja tiesimme myös, että tänään on joka tapauksessa lähdettävä kohti sisämaata eli koti Suomea.

 

 

Reittimme kulki takaisin Altaan ja sieltä käänsimme jyrkästi oikealle. Reitti kulki ylöspäin isossa kurussa, jonka pohjalla virtasi turkoosin sininen tunturi joki. Matkalla näimme useita haukkoja kaartelemassa ilmavirtausten nostamana. Etäisyytemme rannikkoon kasvoi kaiken aikaa ja maisemat muuttuivat samaa vauhtia yhä enemmän Suomen Lappia muistuttaviksi. Ei aikaakaan kun ylitimme rajan ja nyt oli enää tovi Sodankylään -tukikohtaamme.

 

Tämän retken tulemme toteuttamaan myös tulevaisuudessa. Maisemat olivat vaan niin upeat! Seuraavalla kerralla suuntaamme kohti Lofootteja.