SM-kisojen hattutemppu

Vielä olisi kesän viimeinen kisaurakka edessä -aikuisurheilun SM-kilpailut. Kulunut kesä oli ollut kiireinen kisojen suhteen ja edellisestä kilpailusta, Joroisten triathlonista oli kulunut pari viikkoa. Tämä tietysti hieman häiritsi harjoittelua, sillä pitihän edellisestä kilpailuista palautua. Onneksi kyse oli suhteellisen lyhyistä suorituksista, jotka eivät vaadi pitkää palautumista tai sen suurempaa valmistautumisia. Tällä kertaa vain Veera oli kilpailemassa, mutta ehkä se Lari joku päivä innostuu myös yleisurheilukentille. Viikonlopun lajikirjoon kuului: 100m, 200m, 400m ja pituus.

 

Kilpailut järjestettiin Iisalmessa 5.8-7.8.2016. Matkustimme paikalle hyvissä ajoin ennen saman päivän 100 metrin alkueriä. Paikalle saavuttuamme olosuhteet olivat ihanteelliset. Tunnelma oli positiivinen, aurinko paistoi eikä tuuli hidastanut menoa. Ulkona järjestettävissä kilpailuissa olosuhteilla on aika iso vaikutus suorituksiin. Sateet ja kylmyys saattavat vaikuttaa tuloksiin negatiivisesti, sillä keho tulisi pitää lämpimänä ihan sinne lähtöviivalle saakka. Tuuli taas, joko jarruttaa tai antaa lisää vauhtia juoksuihin. Tuloksiin merkataan aina sillä hetkellä ollut vasta- tai myötätuuli.

 

Noin puolitoista tuntia ennen starttia lähdin lämmittelemään. Kevyt hölköttely, dynaamiset venytykset ja lyhyet spurtit kuuluvat ehdottomiin rutiineihini.  Pientä jännitystä lajiin toi pitkä lähes viidentoista vuoden tauko edellisestä sadan metrin kilpailusta. Oloni oli kuitenkin luottavainen ja olin valmis ensimmäiseen lajiini. Psyykkasin itseäni itsekeskustelulla ”kaikki on jo minussa, olen tehnyt tätä aikaisemmin, kehoni tietää mitä tehdä -luota itseesi.”

 

Vielä viimeiset vedot piikkareiden kanssa ja sitten lähtöviivalle.

 

 

Kaikki meni nappiin ja paikka loppukilpailuun oli lunastettu.

 

 

Videolta pääset katsomaan loppukilpailun juoksun.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen päivä oli pulkassa kisojen suhteen ja loppupäivä vietettiin rennosti nauttien Suomen kesästä.

 

Seuraava päivä alkoi kisojen suhteen pituushypyllä. Harjoitushypyt eivät oikein osuneet kohdille ja oikean askelmerkin löytäminen oli vielä hakusessa. Tuuli pyöri pituushyppy paikalla, välillä se oli vastainen ja välillä myötäinen. Ei oikein auttanut muu kuin toivoa, että askel osuu kohdilleen. Vielä viimeinen harjoitushyppy ja ei vieläkään. Riskillä lähdettiin ensimmäiseen viralliseen hyppy kierrokseen.

 

Surkealta näyttää. Huonot hypyt alla söi itseluottamustani. Lari näyttää käsillä kisakatsomosta, ota vielä vähän askelmerkkiä eteenpäin. Naurettavan huonot tulokset puhuivat puolestaan. Ei onnistunut minun kohdallani. Pari yliastuttua hyppyä masensi entisestään.

 

Loppujen lopuksi pääsin jatkokierrokselle ja sain yhden onnistuneen hypyn, vaikkakin tuloksessa ei ollut kehumista. Tulokseni riitti palkintopallin korkeimmalle paikalle vaikkakin lajin pisin hyppy jäi alkuvuoden tuloksesta lähes kaksikymmentä senttiä. Käy kurkkaamassa edellisen kilpailun pituushyppy suoritus täältä.

 

 

Rehellisesti sanottuna pituushypyn kultamitali ei tuntunut niin arvokkaalta huonon tulokseni takia. Olin pettynyt suoritukseeni vaikkakin samaan aikaan iloitsin kultamitalista.

 

No, toivoa oli vielä jäljellä. Muutaman tunnin tauon jälkeen aloin valmistautua 200 metrin juoksuun, joka juostiin suoraan loppukilpailuna. Keskittymiseni siirtyi täysin tulevaan. Pientä välipalaa napaan ja sitten mennään taas. Tutut lämmittely rutiinit kehiin, piikkarit jalkaan ja radalle. Innostus vaihtui jännitykseksi kun pillin vihellys kuului, oli aika riisua päällysvaatteet ja siirtyä lähtötelineiden taakse.

Kaikki fokus oli siinä hetkessä. Sydän pomppailee ja vielä viimeinen syvä hengitys ennen paikoillenne komentoa. Se oli menoa nyt! Itsevarmoin askelin kävin lähtöviivalle ja mielessäni sanoin itselleni ”Veera nyt mennään ja täysillä”. Ei mennyt hetkeäkään kun kuuluin jo lähtölaukaus. Juoksu alkoi kaarrejuoksulla, joka loivasti taittui etusuoralle. Oloni oli vapaampi kuin koskaan. Juoksin niin täysillä minkä jaloista sain. Rakastan tuota tunnetta, fiilis on voittamaton. Maaliviiva näkyy pitkällä edessäni, mutta vielä en saa hyytyä. Jaloissani alkoi hieman painaa, mutta juoksin käsilläni sen minkä sain. Samaan aikaan yleisön kannustus kuului sumeasti korvissani, tsemppaan vielä ne viimeisetkin metrit ja se oli siinä. Huh, mikä juoksu.  Totean mielessäni -tämä on minun matkani, hyvä Veera. Voin olla tyytyväinen suoritukseeni.

 

 

Videolta näet miten kaikki tapahtui.

 

 

Enää yksi kisapäivä ja yksi laji jäljellä. Kaikista rankin oli edessäpäin, 400 metriä. Sunnuntai päivään herättiin hyvillä fiiliksillä, mutta jotain tuntemuksia oli jäänyt lauantain pituushypyn jälkeen. Alaselkään koski. Pituushypyn ponnistukset olivat kipeyttäneet oikean puolen alaselästäni. Huono ponnistus lankulle ja liian vähäinen tuki keskivartalosta muistutti joka askeleella. Pienen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin osallistua viimeiseen lajiin. Särkylääke napaan ja lämmittelemään. Sama kaava toistuin. Kevyt hölköttely, dynaamisen venytykst ja avaavat vedot. Ei siitä turhia mietitty, lähtöviivalle vaan.

 

 

Antakoon videon puhua puolestaan.

 

 

Niin siinä sitten kävi, että jokaisesta lajista tuli kultaa! Siis neljä kultamitalia, aika yllätys. Ei voisi kisakausi saada parempaa päätöstä kuin tämä.

 

Ensi kesän kisakautta odotellassa.