Täydellinen kauden aloitus – SM-hallit

Näin se kisakausi starttasi, aikuisten SM-halleilla 11.2.-12.2.2017. Positiivista oli se, että kisat järjestettiin kotihallissa Helsingissä, Liikuntamyllyssä. Tuttu paikka siis! Koska olen huono päättämään mihin lajeihin osallistun, en tyytynyt vain yhteen. Tällä kertaa lajeihin kuului: 60, 200 ja 400 metriä.

 

Kyse on siis aikuisurheilukilpailusta, jossa sarjat alkavat kolmestakymmenestä ikävuodesta ja vaihtuu aina viiden vuoden välein. Kilpailen naiset kolmekymmentä vuotta sarjassa, johon voi osallista kaikki ne jotka täyttävät kyseisenä vuonna kolmekymmentä, aina kolmeenkymmeneenviiteen ikävuoteen saakka. Kilpailun ikäsarjojen vanhimmat kilpailijat lähentelevät jopa yhdeksääkymmentä vuotta.

 

Oikeastaan en ollut alunperin suunnitellut, että osallistuisin koko kilpailuun, mutta ystävän innoittamana päätin lähteä kokeilemaan. Viime kesästä oppineena jätin tällä kertaa pituushypyn pois, sillä edellisessä kilpailussa loukkasin alaselkäni ja jouduin himmailemaan monta viikkoa. En missään tapauksessa halua riskeerata kevään harjoittelukautta loukkaantumisen pelossa.

 

 

Ensimmänen kisapäivä alkoi 60 metrin alkuerillä. Liikutamyllyyn saapuessani kävin ilmoittautumassa osallistujaksi, laitoin kassin kaappiin ja lähdin lämmittelemään. Lämmittely alue oli rakennettu sählykentästä, jossa kilpailijat pääsevät juoksemaan ympyrää sekä mahtuvat tekemään esimerkikisi lyhyitä spurtteja. Vaikka kyseessä on hyvin lyhyt suoritus on tärkeää lämmitellä keho hyvin, jottei satu mitään haavereita, kuten lihasrevähdyksiä. Hyvin huomaa kun ikää tulee lisää, että  keho vaatii selkeästi pidemmän lämmittelyn. Aloitan lämmittelyn yleensä vajaa puolitoista tuntia ennen varsinaista kilpailusuoritusta.

 

Tuttuun tapaan lämmittelin ensin kevyellä hölköttelyllä. Juoksun väliin teen lyhyitä venytyksiä ja erityisesti pumppaavia dynaamisia venytyksiä. Jatkan nopeatempoisilla drilleillä, sillä ne lämmittävät hyvin ja valmistavat lihakset nopeaan juoksuun. Erilaiset jalkojen heilautukset avaavat liikeratoja ja niillä saan jalat paremmin auki. Noin neljäkymmentä minuuttia ennen starttia teen muutaman 30-40 metrin rennon reippaan avaavan vedon. Viimeiset pari vetoa vielä piikkareilla 20-30 min ennen.

 

Lähtöpaikalle mennään sarja kerralla kaksikymmentä minuuttia ennen starttia. Siinä vaiheessa ei ole tehtävissä muuta kuin itsensä psyykkaus.

 

Siinä sitten olimme, valmiina taistoon finaalipaikoista. Meidän sarjassa oli kolme starttia ja minä niistä viimeisessä erässä. Oli meidän vuoro. Pillin vihellys kävi ja pian sen jälkeen ”paikoillenne” komento. Jostain syystä lähettäjä piti meitä juoksijoista kovin pitkään ”valmiit” asennossa ja siitä jotenkin häkeltyneenä sain erittäin huonon lähdön -suorastaan jäin telineisiin. Minun onnekseni sain kuitenkin kirittyä kaikki kiinni ja ohitin vielä kymmenen metriä ennen maalia edellä olleen juoksijan ja juoksin erävoittoon. Tämä tarkoitti minulle suoraa loppukilpailupaikkaa. Loppukilpailuun lähdin neljänneksi parhaalla ajalla, en siis voittaja suosikkina.

 

Psyykkasin itseni finaaliin tietäen, että jos saan hyvän lähdön, voin voittaa koko kilpailun. Noin reilu tunti myöhemmin oli finaalin vuoro, jossa kuusi parasta juoksijaa taisteli mitali paikoista. Keskittyneenä, pää tyhjänä kävin lähtötelineisiin. Mielessäsi sanoin itselleni, ”nyt skarppina Veera ja täysillä maaliin”. Ei mennyt hetkeäkään kun olimme radalla. Kaikki me tytöt olimme rinta rinnan pinkomassa kohti maalia. Vasta ihan loppumetreillä oli selvillä kolmen kärki, joista minä niistä toisena. Oli tiukka ja tasavertainen kilpailu. Sain hyvän lähdön ja paremman juoksun kuin alkuerässä. Voin olla tyytyväinen. Hopea mitali kaulassa lähdin valmistautumaan seuraavaan lajiin, joka oli 400 metriä.

 

Tässä vaiheessa Lari oli ennättänyt tulla kilpailupaikalle. On aina kiva jos tuttuja on paikalla luomassa turvallisuuden tunnetta ja kannustamassa eteenpäin. Päivän toinen laji 400 metriä kisattiin about puolitoista tuntia myöhemmin edellisestä 60 metrin finaalista. Tähän väliin haukkasin energiaa koneeseen banaanin ja riisipiirakan muodossa. Ongelmana minulle koituu usein juuri syöminen kisapäivän aikana, koska olen kova jännittäjä eikä ruoka maistu. Sen takia banaani on loistava välipala jota nautin päivän mittaan, sillä siitä saan nopeasti verensokerit ylös.

 

 

Kyseiseen 400 metriin lähdin jännittyneenä koska tiesin, että kilpailu tulee olemaan tiukka. Videolta pääset näkemään miten kävi.

 

Lauantain päivän loppurutistus käytiin 4x 200 metrin viestin muodossa. Alunperin minun ei olisi pitänyt osallistua viestiin, mutta sairaustapauksen vuoksi olin paikkaamassa ikäsarjaani. Tämä ei sen koommin haitannut, koska viestit ovat aina huippuja. Hyvä yhteishenki ja seurojen välinen ”leikkimielinen” taistelu on aina virkistävää. Viestijoukkueet muodostuvat neljästä eri ikäsarjan juoksijasta, joista olin edustamassa niistä nuorimpaa. Viesti starttaa aina vanhimmasta ja tämä tarkoitti, että oli juoksin ankkuri osuuden. Kolmessa erässä juostu kilpailu ratkeaa vain ajan perusteella. Meidän huippu suoritus kantoi joukkueemme toiselle palkintopallille. Hyvä me! Tämä oli minulle päivän toinen hopeamitali. Wau!

 

 

Kisarupeaman viimeinen lajini 200 metriä juostiin sunnuntaina. Vielä aamulla mietin lähdenkö radalle, sillä kehoni oli väsynyt ja lihaksen arat lauantain revittelyistä. No, lähdin kuitenkin, mutta lämmittelyyn käytin normaalia enemmän aikaa.

 

Kurkkaa videolta tiukka taistelu.

 

 

 

Lopullinen saldo kisoista oli,  kolme hopeaa ja yksi kulta. Hyvillä mielin jatkan tästä eteenpäin. Treenikausi jatkuu kohti kesän kilpailuita ja uusia koitoksia.

Team Salamavaara facebook-sivuilla voit käydä kurkkimassa menneitä live lähetyksiä kilpailuista.