Upeat Alpit – mini trip itävaltaan

Suunnitellessamme matkoja tulee luontaisesti aina mietittyä, missä on parhaat juoksureitit, treenipisteet ja löytyykö lähistöltä luonto minne voi piipahtaa hiljentymään. No, tämäkään reissu ei ollut poikkeus.

Kävimme mielenkiintoisessa kaksipäiväisessä Synergyn Euroopan konferenssissa Wienissä, Itävallassa. Konferenssin aikana julkistettiin erilaisia lisäravinteita, jotka tulevat lisäämään ihmisten hyvinvointia merkittävästi. Kuumana aiheena oli paljon puhuttu mikrobiomia sekä niiden toimintaa positiivisesti edistävät mullistavat tuotteet. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta palataan aiheeseen toisessa artikkelissa.

Alla olevassa kuvassa näkyy upea Schönbrunnin linna, jota ympäröi kaunis sekä valtavan kokoinen puistoalue. Päiväruuhkan jälkeen puiston polut täyttyvät lenkkeijijöistä.

 

 

 

Koska olimme jo Itävallassa, olisi ollut hullua jos emme olisi käyneet valokuvan kauniilla Alpeilla. Muutaman päivän tiedon ahmimisen ja useiden puistolenkkien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti länttä. Tarkoituksena oli päästä muutamaksi päiväksi luontoon liikkumaan, nauttimaan maisemista ja ennen kaikkea nollaamaan arjen hektisyys. Saimme suositukset Zell am See:stä ja suunnitelma oli siltä osin valmis. Zell am See on Salzburgin osavaltiossa sijaitseva kaupunki, joka tunnetaan erityisesti talviurheilusta.

Tästä se seikkailu alkoi

Lähdimme taittamaan matkaa vuokra-autolla illan hämärtyessä kohti Salzburgia. Radion säestäessä kääntyi vaihekeppi kaakkoon ja painui kaasujalka pohjaan. Maisemat sen kuin vilisivät silmissä ja loma moodi oli päällä. Iltahämärästä huolimatta saimme pikku maistiaisia Alppi maisemista, jotka lupailivat hyvää. Perille päästyämme olimme jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella, väsymys painoi silmää ja katsoimmekin parhaaksi yöpyä Salzburgin keskustan läheisyydessä olevalle leirintäalueelle. Aamun valjetessa keitimme kahvit, söimme herkku puurot ja starttasimme liikkeelle. Hyvin nopeasti ympärillämme avautuivat jylhät maisemat, jotka nostivat hymyn huulille. Enää pieni tovi ja olisimme perillä ”leikkikentällämme”!

 

 

Saavuttuamme Zell am Seehen etsimme käsiimme turisti-infon, jossa lopullinen suunnitelma lyötiin kiinni. Kiitos paikalliselle virkailijalle. Aika harvoin asioita esitetään niin turistia palvelevasti, kun siellä tehtiin.

Auto parkkiin ja tarvittavat varusteet muutaman päivän vaellukselle mukaan. Ei mennyt aikaakaan, kun istuimme jo kondolihississä ja olimme matkalla kohti vaelluksen aloituspistettä, Schmittenhöhenia. Nopea juomapullojen täyttö ja jalkaa toisen eteen!

 

 

Pitkin harjannetta suuntasimme kohti Maurerkogelin huippua, jonne piti ehtiä ennen pimeää.

 

 

Ehdimme huipulle (2074m) hyvissä ajoin ja syynä tähän oli varmasti välillä melkein urheiluksi riistäytynyt eteneminen.

 

 

 

Maisemat olivat silmiä hivelevät ja tuijotimme lumoutuneina lumihuippuja. Nyt vaan leiri pystyyn ja ruoanlaittoon ennen kuin pimeys laskeutuu yllemme.

 

 

 

 

 

Outdoor-keittiö ala Team Salamavaara.

 

 

Auringonlasku ja kaakao kruunasivat pitkän päivän.

 

 

 

Pimeän laskeuduttua ihastelimme hetken tähtitaivasta ja painuimme pehkuihin, jotta jaksaisimme nousta auringon nousua ihmettelemään. Viileä yö sekä hirvien mylvintä, joka kantautui ylös vuorille verotti hieman unta. Ei muuta kuin, makuupussit yhteen, pipo korville ja silmät kiinni.

Aamuauringon nähtyämme kömmimme vielä hetkeksi vällyjen väliin. Pari tuntia unta ja uusi yritys. Auringon säteiden lämmittäessä telttakangasta aukesivat silmätkin ja tapamme mukaan pomppasimme ylös ja aloitimme aamutoimet. Päivästä oli tulossa upea ja saamme rauhassa taittaa matkaa takaisin alas laakson pohjalle. Pienen huolen aiheutti veden riittävyys, sillä olihan käveltävää usea tunti.

 

 

 

 

 

 

 

Monen tunnin alamäkikävelyn jälkeen jalat kaipasivat lepoa ja lounastauko ajoi tämän asian.  Siinä samalla vaihdoimme kuivaa päälle sekä huolsimme varusteita.

 

 

 

Ehdimme alas ajoissa ennen iltahämärää ja autokin löytyi helposti, vaikka alastulo paikka oli eri mistä starttasimme nousuun.

 

Lämmin yö leirintäalueella

Tulevan yön vietimme leirintäalueella, joka oli aivan Zell am See järven rannalla. Meitä hieman huoletti korkea kosteus ja miten se vaikuttaisi lämpötiloihin teltassa. Edellinen yö reilussa 2000 metrissä ei nimittäin ollut kovinkaan lämmin ja heräilimme muutamaan otteeseen pikku viluun. Lämpötila oli käynyt parin asteen pakkasella, joten ei ihme, että kesämakuupussin eristävyys ei riittänyt.

Yö meni kuitenkin mukavasti ja heräsimme seuraavaan aamuun hyvin levänneinä. Samalla tehokkaalla kaavalla aamutoimet alta pois ja kohti päivän urakkaa, joka oli Kitzsteinhornin näköala paikka Gipfelstation 3029 metrin korkeudessa. Tällä kertaa vaellusta oli suhteessa vähän ja matkaa taitettiin kolmella eri hissillä muun muassa maailman pisimmällä kondolihissillä. Vaikka kaipaamaamme liikuntaa tuli suhteessa vähän niin se ei haitannut, sillä tämä lisäsi entisestään maisemien ihastelu aikaa.

Tuijotimme lumoutuneina välillä melkein pystysuoria seinämiä ja mitä ylemmäksi pääsimme, niin sitä upeammat vuoristomaisemat avautuivat silmän kantamattomiin. Maisemat muuttuivat nopeasti yhä karummiksi, kunnes nousimme lumirajan yläpuolelle ja kirkkaus sokaisi hetkellisesti meidät. Siinä silmien siristelyn lomassa jouduimme lisäämään myös vaatetta, koska keli muuttui yhä kylmemmäksi ja tuulisemmaksi mitä ylemmäksi menimme.

 

 

 

Reilun tunnin ihmettelimme ympärillä kohoavia vuoria sekä vuoren läpi menevään tunnelia, joka oli täynnä tietoiskujen muodossa olevaa nähtävää. Pian aloitimme matkan hissillä alas noin 2500 metriin, jonne pystytimme lounas leirin.

 

 

Lusikoimme maukasta pussiruokaa ja siemailimme viileässä ilmassa höyryävää kaakaota retkipatjalla köllötellen. Vielä tovi näitä kauniita maisemia ennen kuin olisi palattava laaksoon ja aloitettava paluumatka kohti Wieniä.

 

 

 

 

Viimeisellä hissillä alas matkustettaessa mietimme, että Alpeille on tultava uudestaan ja varattava enemmän aikaa. Tämä leikkikenttä tarjoaa niin paljon tekemistä outdoor-henkisille, että tuskinpa siitä saa edes tarpeekseen, kun vielä ottaa huomioon vaihtuvat vuodenajat. Haikea käden heilutus ja vilkaisu olan yli ennen kuin vuoret katosivat kukkuloiden taakse.

 

Viimeinen yö parkkipaikalla

Saavuimme puolen yön tiennoilla Wieniin ja suuntasimme lentokentän läheisyydessä olevalle leirintäalueelle, joka oli huonoksi onneksemme suljettu. Hetken mietittyämme tulimme lopputulokseen, että nukkuisimme autossa tämän yön. Lentomme lähti varhain aamulla ja autokin piti palauttaa sitä ennen, joten olisi ollut typerää käyttää lepoaikaa ympäri ajellen ja yösijaa etsien. Nyt vaan takki korville ja silmät kiinni.

Auton palautus sujui nopeasti ja olimme hyvin aikataulussa. Vielä aamukahvit ennen ilmaan nousua ja seuraavaksi olimmekin jo kotona Helsingissä.

 

 

Kiitos Itävalta! Kivaa oli.